Parayleisurheilu

Parayleisurheilu on kesäparalympialaji liikunta-, näkö- ja kehitysvammaisille urheilijoille.

Yleisurheilu on paralympialaisten suurin laji mitattuna niin urheilijoiden kuin mitalilajien määrällä. Miltei neljäsosa kesäparalympialaisten 4400 urheilijasta kilpailee yleisurheilussa.  Yleisurheilu on myös kehitysvammaisten Special Olympics-laji sekä elinsiirron saaneiden MM- ja EM-tason kisalaji. Kehitysvammaisten yleisurheilussa on tarjolla myös kansainvälisen VIRTUS-järjestön kilpailuja.

Yleisurheilun lajit jaetaan kenttä- ja ratalajeihin. Vammaisyleisurheilussa ohjelmassa ovat kaikki muut kenttälajit paitsi moukarinheitto ja seiväshyppy. Osalle liikuntavammaisten luokista on tarjolla keilanheitto, ja elinsiirron saaneiden kilpailuissa pallonheitto. Ratalajeissa ohjelmassa on kaikki muut olympiamatkat paitsi aita- ja estejuoksut sekä 10 000 metrin juoksu. Pyörätuoliurheilijoille on juoksumatkoja vastaavat kelausmatkat.

Kansainvälisen Paralympiakomitean IPC:n alaisessa parayleisurheilussa kilpailijat luokitellaan toimintakyvyn mukaisiin luokkiin. Pääluokkia on kolme: liikunta, näkö- ja kehitysvammaiset, jotka jakautuvat eri alaluokkiin vamman- ja vammakriteereiden mukaan alla olevasti.  Luokkanumeron edessä olevat T-kirjain tarkoittaa ratalajeja ja F-kirjain kenttälajeja. Mitä pienempi on pääluokan kertovan luvun jälkimmäinen numero, sitä korkeammasta vamman haitta-asteesta on kyse. Esimerkki T51-luokan vamman haitta-aste on korkeampi kuin T54:n

LIIKUNTAVAMMAISTEN LUOKAT

  • T/F31–34 – Pyörätuoliurheilijat, joilla on jokin neurologinen vamma (esim. CP-vamma), ratalajeissa T70–71ovat frame running -luokkia
  • T/F35–38 – Pystyurheilijat, joilla on jokin neurologinen vamma (esim. CP-vamma)
  • T/F40–41 – Lyhytkasvuiset urheilijat
  • T/F42–44 – Pystyurheilijat, joilla on vammaa alaraajassa/-raajoissa, mutta eivät käytä proteesia
  • T/F45–47 – Pystyurheilijat, joilla on vamma yläraajassa/-raajoissa
  • T51–54 – Pyörätuoliurheilijat, ratakelausluokat (esim. selkäydinvamma tai amputaatiot alaraajoissa)
  • F51–57 – Pyörätuoliurheilijat, tuoliheittoluokat (esim. selkäydinvamma tai amputaatiot alaraajoissa)
  • T/F61–64 – Pystyurheilijat, jotka käyttävät urheiluproteesia alaraajassa/-raajoissa

NÄKÖVAMMAISTEN LUOKAT

Näkövammaisten luokat ovat B1, B2 ja B3. Vastaavat luokat Kansainvälisen Paralympiakomitean IPC:n alaisisssa kilpailuissa ovat kenttälajeissa F11, F12 ja F13 ja ratalajeissa T11,T12 ja T13. B1 (tai T/F 11) = täysin sokeat, B2 (tai T/F 12) = vaikeasti heikkonäköiset ja B3 (tai T/F 13) = heikkonäköiset.

KEHITYSVAMMAISTEN LUOKAT

Kehitysvammaiset urheilevat parayleisurheilussa luokassa T/F20.

Kehitysvammaisten Special Olympics -kilpailuissa urheilijat jaetaan tasoluokitteluissa tasoryhmiin ja elinsiirron saaneiden kilpailuissa urheillaan ikäryhmittäin. 

Parayleisurheilu on integraatiolaji, joka tarkoittaa, että lajin toiminnasta Suomessa vastaa Suomen Urheiluliitto SUL. Lajin vuosittaiset SM-kilpailut järjestetään SUL:n ja Suomen Paralympiakomitean yhteistyöllä. Samoin Nuorten Paralympiaryhmän eli nuorten maajoukkuetoiminnan osalta tehdään kiinteää yhteistyötä. Nykymuotoisia parayleisurheilun SM-kilpailuja on järjestetty vuodesta 2010 lähtien. Parayleisurheilua pääsee harrastamaan SUL:n alaisissa yleisurheiluseuroissa ja -kilpailuissa.

Suomella on pitkä ja menestyksekäs taival parayleisurheilussa siitä lähtien kun ensimmäiset paralympialaiset järjestettiin Roomassa 1960.  Nykyisellään parayleisurheilu on Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön korkeimman kategorian kärkilaji maastohiihdon ohella. Tokion paralympialaisissa suomalaisyleisurheilijat saavuttivat yhteensä viisi mitalia. Muun muassa Tokion mitalistit, tuoliheittäjä Marjaana Heikkinen sekä kelaajat Amanda Kotaja, tuplamitalisti Toni Piispanen ja Leo-Pekka Tähti ovat kaikki tulossa parayleisurheilun maan mestaruuskilpailuihin, jotka järjestetään nyt ensimmäistä kertaa osana SM-viikkoa.

Kuvat: Harri Kapustamäki / Suomen Paralympiakomitea

<< Palaa takaisin lajisivulle