Urheilukisoja televisioitaessa yhdessä oleellisen tärkeässä osassa on selostaja – tietoa tapahtumasta välittävä toimittaja, joka parhaansa mukaan palvelee katsojia ammattitaidollaan ja luo myös lähetykseen tunnelmaa.
Isoissa urheilutapahtumissa selostajia tarvitaan useita, niin SM-viikollakin. Tapahtuman televisioi YLE ja lähetykset ovat nähtävissä YLE TV2:lta ja Areenasta sekä suorina että jälkikoosteina.
Vantaalla SM-viikolla kilpaillaan kahdessakymmenessäkolmessa urheilulajissa ja useassa eri paikassa. Yhdeksää lajia selostaa Mikko Hannula Yle Urheilusta. Yhdeksästä lajista Hannulalle ennalta tuttuja ovat taekwondo ja jousiammunta jo Sydneyn olympiakisoista vuodelta 2000, sekä kahvakuulaurheilu ja pyöräilyn kortteliajo viime vuoden SM-viikolta.
Hannula on valmistautunut tehtäväänsä huolellisesti ennalta usean päivän ajan perehtymällä lajeihin pöydän ääressä ja tapaamalla alan ihmisiä.
– SM-viikon kaltaisia lajeja ehtii käydä läpi pari toimistopäivässä työajan puitteissa, keskimäärin puoli päivää lajia kohden, mutta muutamina vapaapäivinä ennen kisoja piti vielä varmistaa joukkuelajien pelisysteemejä ja moottoriurheilun osallistujalistoja.
– Valmistautuminen on kuin lukisi tenttiin. Tietää, että koe on tulossa. Tuttuihin lajeihin tarvitsee perehtyä vähemmän, mutta uusiin lajeihin tehdään läksyjä enemmän, Hannula sanoo.
Varsinaisella kilpailupaikalla tehdään vielä viimeiset ennakkovalmistelut. Esimerkiksi minisupermotossa, jonka selostus oli haastatteluhetkellä alkamassa, Hannula kävi varikolta kysymässä syitä viime hetken poissaoloille.
– Vasta kisan kynnyksellä voi selvitellä syitä viime hetken poisjäänneille aika-ajoista tai kilpailusta.
Samalla hän varmisti joiltakin kilpailijoilta itseltään, miten he lausuvat, jotta nimien lausuminen selostuksen aikana menee oikein. Yleensä kyse on vieraskieliperäisen nimistä.
Tärkeää on myös varmistella keinoja, miten tunnistaa eri kilpailijat radalta.
– Nytkin kun katsoo ensimmäisen kerran omin silmin minisupermotoa, niin auringonpaisteessa selostamon kuvaruutua tuijottaen tai etäältä selostuskopista radalle tihrustaen, kaikki urheilijat näyttävät jokseenkin samoilta. Pitää hakea muistikuivia kunkin kilpailijan kypärän väristä tai pyörän ulkonäöstä, miten erottaa heitä muutenkin kuin pelkän numeron perusteella.
Entä jos selostajalle tulee hetki, että tietoa ei jostakin syystä olekaan riittävästi tai selostuksen aikana tulee ajatuskatko?
– Nykyselostushommassa on onneksi yleensä vieressä asiantuntija, jota kohti voi katsella, että ”otapa tuosta koppi”, jos itseltäni tiedot loppuvat tai jos vaikka paperit lentävät taivaan tuuliin.
– Toisaalta televisiossa ei välttämättä tarvitsisi puhuakaan niin paljoa, vaan voisi jättää faktan vähemmälle ja antaa katsojan nauttia kuvasta. Ehkä se kuitenkin on hieman laiskan miehen tapa. Radiossa, jonka kasvatti olen, on tärkeämpää puhua enemmän, koska siinä selostaja on ikään kuin kuulijan silmät, miettii Hannula.
Asiantuntijana selostamossa SM-viikon minisupermotossa on Jenny Ruokolainen, 17-vuotias ratamoottoripyöräilyn kilpa-ajaja, joka ajaa ainoana naisena Moto3 -luokan European Talent Cup -ratamoottoripyöräsarjaa.
– Tavallaan olen ammattilainen, mutta totta kai käyn ja hoidan koulut ohessa, Ruokolainen mainitsee.
– Samoissa kisoissa olen joskus nuorempana ajanut, minisupermotoa ja mini-GP-lähtöjä, että siltä osin laji on tuttu, mutta tämä on ensimmäinen kerta kommentaattorina. Ihan hauska olla katsomassa ja kommentoimassa kisaa.
Palataan vielä ammattiselostajiin. Nykyselostajista osa saattaa tehdä suppeaakin lajivalikoimaa ja keskittyä esimerkiksi formulaan ja ralliin, hiihtoon ja yleisurheiluun, jääkiekkoon ja jalkapalloon, mutta Hannula on halunnut tehdä työtään laajemmin.
– Itse olen tykännyt, että olen saanut olla urheilussa lähes kaikessa mukana, koska se avartaa urheilullista maailmankuvaa. Se tekee työstä mielenkiintoisen, että aina löytyy uusia ja kiinnostavia juttuja, kuten täällä SM-viikollakin. Ruotsin laivan seisovasta pöydästä en uskalla maistaa kaikkea, mutta urheilutarjonnasta tartun melkein kaikkeen, mitä tarjolle laitetaan, hän innostuneena kertoo.
Teksti ja kuvat: Aki Korhonen