Ajankohtaista

Ajankohtaista

Unelmien liikuntapäivä 10.5.

Unelmien liikuntapäivä on kaikenlaisen liikkumisen kokeilu- ja pop up -päivä.

Unelmien liikuntapäivä rakentuu ihmisten omille ideoille, kokeiluille ja yhdessä tekemiselle yli raja-aitojen. Se on kaikenlaisen liikkumisen pop up -päivä, johon kuka tahansa voi osallistua ja järjestää tapahtumia.

Unelmien liikuntapäivää on toteuttamassa suuri joukko eri toimijoita yhdessä. Sitä ovat edistämässä lukuisat liikunta-, urheilu- ja terveysorganisaatiot sekä kunnat.

Päivä voi täyttyä esimerkiksi avoimista harjoituksista, pihaleikeistä, metsäseikkailuista, kävelykokouksista, taukojumpista, pyörälenkeistä ja lajikokeiluista. Kuka tahansa voi järjestää iloisen liikkumisen tapahtuman ja olla mukana rakentamassa liikkumisen juhlapäivää. Tapahtumia voivat järjestää esim. kunnat, koulut ja päiväkodit, urheiluseurat, yhdistykset, yritykset, työyhteisöt ja yksityishenkilöt ympäri maan.

Päivän tavoitteena on innostaa ihmisiä liikkumaan ja löytämään uusia tapoja liikkua. Jos perjantai 10.5. ei ole ajankohdaltaan sopiva, voi Unelmien liikuntapäivää viettää jonain muunakin päivänä. Pitäkää etkot tai jatkot – pääasia on, että liike lisääntyy!

Tee Unelmien liikuntapäivänä oma liikettä lisäävä lupauksesi 

Tänä vuonna Unelmien liikuntapäivä on mukana mahdollistamassa toimintakykyistä Suomea. Nyt on oikea aika tehdä liikettä lisäävä lupaus, liikkua itse tai liikuttaa muita sen mukaisesti.  

Kerro mikä on sinun lupauksesi omassa tai yhteisösi arjessa, perheenjäsenenä tai ystävänä, työkaverina tai valmentajana. Viesti lupauksestasi somessa 10.5. aihetunnisteilla #unelmienliikuntapäivä, #LupausSuomelle / #LöftetillFinland.  

Teksti: Olympiakomitean nettisivut

Lajihaku kesän 2025 SM-viikolle on avattu

SM-viikko on Olympiakomitean omistama jokavuotinen monilajitapahtuma, joka kokoaa yhteen monipuolisen kattauksen Suomen mestaruuksista kisaavia urheilulajeja. Vuodesta 2019 lähtien tapahtuman operatiivisesta toteuttamisesta on vastannut KOKO Tapahtuma Osuuskunta.

SM-viikko esittelee urheilua rakastavalle suomalaiselle yleisölle tuttuja ja myös ehkä hieman tuntemattomampia lajeja. Tapahtuma on järjestetty kahdeksan kertaa ja mukana on ollut huikeat 85 lajia aina rantavesipallosta taitolentoon ja kädenväännöstä jääraveihin.

SM-viikko tuo mukana oleville lajeille suurkilpailun tunnelmaa ja kovan tason sporttia aikuisten SM-sarjoissa. SM-viikko on iloa, yhteisöllisyyttä, ystäviä ja yhdessä tekemistä muiden lajien ja sidosryhmien kanssa. Urheilijoille SM-viikko tuo uudenlaisen kilpailuympäristön ja erityisen tunnelman. Katsojille SM-viikko esittelee uusia lajeja ja kokemuksia.

Urheiluelämysten lisäksi SM-viikko on myös alusta lajikokeiluille ja –esittelyille, vaikuttamiselle ja elämyksellisyydelle. SM-viikko pyrkiikin yhdessä isäntäkaupungin kanssa rakentamaan kiinnostavan oheisohjelmatarjonnan kisatapahtumien yhteyteen. Mukana olevat lajiliitot järjestävät oman lajinsa SM-kilpailun ja järjestelyissä on mukana aina myös paikkakunnan seuroja ja lajiaktiiveja.

Yle välittää SM-viikon kilpailutapahtumia suorina ja jälkilähetyksinä kanavissaan. Yle Urheilu onkin panostanut tapahtumaan vahvasti ja suomalaista urheilun monimuotoisuutta on nähty Ylen kanavissa satoja tunteja. Maaliskuisen SM-viikon TV2-kanavan ja Areenan lähetysten yhteenlaskettu kokonaistavoittavuus oli lähes 1,6 miljoonaa katsojaa!

SM-viikon suunnittelu ja toteutus tapahtuu aina tiiviissä yhteistyössä tapahtuman isäntäkaupungin kanssa. Seuraava SM-viikko järjestetään Espoossa elokuussa 2025.

Lisää näkyvyyttä, harrastajia ja tunnettuutta? Kyllä kiitos!

Lajihaku Espoon kesätapahtumaan on nyt avattu. Espoon SM-viikon keskuspaikkana toimii monipuolinen Leppävaaran Urheilupuisto ja tapahtumapäivät ovat 14.-17.8.2025.

Lajihaku on mahdollinen kahtena eri ajanjaksona. Nyt avattu ensimmäinen, ja halvempi, hakujakso on avoinna 15.6.2024 asti. Toinen hakujakso alkaa 15.8.2024 ja päättyy syyskuun lopussa.

Lisätietoja Espoon lajihakuun liittyen saat tästä (PDF) ja ilmoittautumislomake löytyy täältä. Yleisinfoa SM-viikosta löydät tältä sivustolta sekä täältä (PDF).

Lisätietoja SM-viikosta antaa myös vastaava tuottaja Päivi Harri, paivi.harri@kokotapahtuma.fi,
045 264 2263

Otsikkokuva: Olli Aalto / Vastavalo.net

Tutustu kisakaupunki Espooseen

Espoo on luonnon, elämysten ja innovaatioiden kaupunki – Suomen toiseksi suurin kaupunki ja kuin Suomi pienoiskoossa. Espoolla on paljon tarjottavaa kävijöille.
https://www.visitespoo.fi/

2025 SM-viikon keskuspaikkana tulee olemaan Leppävaaran urheilupuisto
https://www.espoo.fi/fi/toimipisteet/50544

Urheilupuiston uusi liikuntahalli Kameleontten on käytössämme sisätilaa tarvitseville lajeille
https://www.kameleonten.fi

Muista Espoon liikuntapaikoista löytyy lisätietoja täältä
https://www.espoo.fi/fi/espoo-liikkuu


Kiitos Jyväskylä!

Edes haastavat keliolosuhteet ennen h-hetkeä eivät saaneet järjestäjien uskoa tapahtuman onnistumiseen horjumaan. Hyvällä yhteistyöllä ja kovalla työllä saatiin aikaan erinomainen ja ikimuistoinen SM-viikko Jyväskylässä.

Jyväskylässä järjestetyllä SM-viikolla käytiin kolmen päivän aikana 18 urheilulajin SM-kisat. Tapahtuma toi kaupunkiin noin 2500 urheilijaa huoltojoukkoineen ja kannattajineen, ja nähtävää ja koettavaa riitti niin paikan päällä kuin kotikatsomoissakin.

Jyväskylässä nähtiin suomalaisen urheilun monipuolinen kirjo ja koettiin urheilun tunneskaala laidasta laitaan. Tunneskaala vaihteli myös järjestäjillä, kun ilmojen haltija tarjosi ennen tapahtumaa sekä 30 asteen pakkasia että vesisadetta. Hyvällä yhteistyöllä ja kovalla työllä kaikki saatiin kuitenkin onnistumaan erinomaisesti, ja SM-viikon tunnelmasta nauttivat niin kilpailijat kuin yleisökin.

Liikuntapääkaupunki Jyväskylä tarjosi kolmannelle talviselle SM-viikkotapahtumalle upean näyttämön. Jyväskylän kaupungin liikuntajohtaja Anna-Leena Sahindal kiittelee vuolaasti järjestäjäkumppaneita:

– Edellytyksenä tapahtuman onnistuneelle toteutukselle oli saumaton yhteistyö, josta kiitämme niin Suomen Olympiakomiteaa, KOKO Tapahtuma Osuuskuntaa, lajiliittoja ja paikallisia urheiluseuroja. Iso kiitos kuuluu myös tapahtuman kaikille vapaaehtoistoimijoille, jotka mahdollistivat SM-viikon onnistumisen.

SM-viikon ”isä” Esa Niemi, joka toimii tapahtuman operatiivisesta järjestämisestä vastaavan KOKO Tapahtuma Osuuskunnan puheenjohtajana, oli syystäkin tyytyväinen tapahtuman jälkeen:

– Jyväskylän SM-viikkotapahtuma oli onnistunut monesta näkökulmasta. SM-kisat kiinnostivat sekä paikan päällä että Ylen lähetysten välityksellä. Tarjosimme yleisölle SM-kisojen lisäksi ennätyksellisen määrän lajikokeiluita ja -näytöksiä, ja saimme väen liikkeelle ja liikkumaan. Monen toimijan yhteistyönä järjestetty kaikkien aikojen Talvirieha sai hymyn huulille isoilla ja pienillä osallistujilla, listaa Niemi.

– Jyväskylä on syystäkin Suomen liikuntapääkaupunki. Kaikki järjestelyt sujuivat erinomaisesti ja isäntäkaupungin paneutuminen ja sitoutuminen SM-viikon järjestelyihin oli vertaansa vaille. On hienoa, että SM-viikko pystyi tarjoamaan mestaruuskilpailuiden ja lajikokeiluiden lisäksi myös aivan uutta nähtävää ja koettavaa kaupunkilaisille. Kaikki tämä ei olisi ollut mahdollista ilman yhteistä näkemystä ja hyvää yhteistyötä, kiittelee Esa Niemi.

Seuraavaksi SM-viikko järjestetään elokuussa 2025 ja tuolloin tapahtumapaikkana on Espoo.

SM-viikko kiinnosti myös kotikatsomoissa

Yle välitti SM-viikolta kanavissaan 16 lajin SM-kisat. TV2-kanavan ja Areenan yhteenlaskettu kokonaistavoittavuus oli lähes 1,6 miljoonaa katsojaa!

Viikolla 10 TV2-kanavan TOP20-listalla on viisi SM-viikon kisalähetystä ja lisäksi listalta löytyy myös SM-viikolta lähetetty Urheilustudion Tehtävä -lähetys. Suurimmat yleisömäärät kotivastaanottimien ääreen keräsivät kädenvääntö, maastanosto, kahvakuulamaraton ja jääravit. Kädenväännön keskikatsojamäärä oli huikea 288 000 (tavoittavuus 326 000), maastavedon katsojakeskiarvo oli 266 000, ja tavoittavuus oli peräti 365 000! Tavoittavuudella tarkoitetaan ohjelmaa vähintään 3 minuuttia yhtäjaksoisesti katselleiden henkilöiden lukumäärää.

Kahvakuulamaratonia seurasi 222 000 katsojaa (tavoittavuus 238 000) ja myös jääravien keskikatsojamäärä ylitti kahdensadantuhannen maagisen rajan (ka 207 000, tavoittavuus 260 000). Näyttävän snowcrossia seurasi 196 000 katsojaa (tavoittavuus 239 000) ja myös hiihtosuunnistus tavoitti yli 200 000 katsojaa (ka 182 000, tavoittavuus 217 000).

Kisaviikonlopun jälkeen jääravit piti ykköstilaa Areenan katselukertojen määrässä. Sunnuntaina ravatut kuusi SM-lähtöä keräsivät yhteensä yli 70 600 katselukertaa. Maastanoston ME-tulos siivitti lajin kakkossijalle myös Areenassa (51339) ja kolmanneksi eniten katselukertoja oli kädenväännöllä (48937).

Kaikki SM-viikon kisalähetykset ja koosteet ovat katsottavissa Yle Areenassa peräti vuoden ajan. Näin ollen Areena-tallenteiden katsojamäärät kasvavat tästä vielä varmasti.

Kaikki Jyväskylän SM-viikon Areena-tallenteet löytyvät täältä: https://areena.yle.fi/1-4108949

TV2-katsojaluvut Finnpanel, Areenan katselukerrat kerätty suoraan Areenasta 11.3.2024.

SM-viikko luo erityisen tunnelman ja tuo näkyvyyttä

SM-viikko kokoaa yhteen useat eri urheilulajit. Jyväskylässä mukana oli 18 lajia, joiden urheilijat mittelivät mestaruuksista kolmen päivän aikana kymmenellä eri kisapaikalla.

SM-viikolla urheilijalle tärkeintä tietenkin on oma kisasuoritus ja mahdollisimman hyvä menestys mestaruustaistossa, mutta oman värinsä ja tunnelmansa kisoihin tuo muiden lajien ja kilpailijoiden läsnäolo.

Snooker oli mukana ensimmäistä kertaa SM-viikolla ja Hipposhallissa pelattu Shoot Out -turnaus oli pelimuodon kaikkien aikojen ensimmäinen SM-tasolla. Normaalisti snookeria pelataan hiljaisissa pelisaleissa, nyt ympärillä kisattiin neljän muun lajin mestaruuksista samaan aikaan ja yleisöä käveli ympärillä satamäärin. Se ei finaalikaksikkoa tuntunut haittaavan, pikemminkin päinvastoin.

– Tykkäsin tästä tapahtumasta niin paljon, ettei finaalin moka jättänyt edes niin paljon hampaankoloon. Nautin, että sain pelata kaikki mahdolliset seitsemän peliä. Toivottavasti tämä shootout on SM-viikon ohjelmassa jatkossakin, SM-hopeaa pelannut Esa Oikarinen sanoi Ylen haastattelussa.

Mestari Toni Savonen jakoi Oikarisen näkemyksen.

– Puitteet olivat tosi hienot. Oli kiva päästä seuraamaan muitakin urheilulajeja. Shootout-formaatti on yleisöystävällinen ja tarjoaa snookerille kivan lisäelementin.

SM-viikko on erinomainen näyteikkuna, jonka avulla lajia voidaan esitellä suurelle yleisölle ja saada uusia harrastajia.

– SM-viikko on meille erittäin hyvä tilaisuus saada krikettiä esille ja esitellä lajin mahdollisuuksia, Jyväskylän krikettiseuran JCC:n varapuheenjohtaja Kashif Naveed sanoo Keskisuomalaisen haastattelussa.

Kaukalopikaluistelussa eli short trackissa kisattiin SM-mitaleista ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen.

– Tämä SM-viikon tapahtuma on meille upea juttu TV-näkyvyksineen. Pääsemme näyttämään hienoa lajiamme upeissa puitteissa isommalle katsojamäärälle, hehkuttaa kisan järjestelyistä vastaavan jyväskyläläisen KENSU:n puheenjohtaja Verneri Kinnunen.

Jääravit oli tämän vuoden yleisömagneetti niin paikan päällä kuin tv-vastaanottimien ääressä. SM-kisa toi Jyväsjärven jäälle lähes 6 000 katsojaa ja television välityksellä ravureiden uljasta menoa jäällä seurasi parhaimmillaan 260 000 silmäparia.

– Raviurheilun juuret ovat jäällä ajettavissa hevoskilpailuissa ja suoranajossa. Olympiakomitean SM-viikko oli erinomainen hetki kunnioittaa tätä arvokasta perinnettä SM-kilpailujen voimalla. Sekä kilpailijoille että yleisölle tämä oli varmasti elämys, kiteyttää kisan järjestelyistä vastanneen Killerin raviradan toimitusjohtaja Miika Lähdeniemi Suomen Hippoksen haastattelussa.

Loppuun on hyvä ottaa kommentti SM-viikon konkarilta, Suomen Jousiampujain Liiton Ensio “Enska” Laineelta. Jousiammunta on ollut mukana kaikilla SM-viikoilla ja tapahtuman yhteisöllisyys on Enskan mielestä se voima, joka näkyy tänä päivänäkin.

– SM-viikot on yhteisöllisiä tapahtumia, kyllä näihin kannattaa osallistua niin katsojana, urheilijana kuin toimitsijanakin!

Kommenttilähteet:
Yle Urheilun artikkeli/Atte Husu (snooker), SM-viikon artikkeli/Toni Flink (kaukalopikaluistelu), Keskisuomalaisen artikkeli/Ari Mäntylä (kriketti), Suomen Hippoksen artikkeli (jääravit)

SM-viikko sai jyväskyläläiset liikkeelle ja liikkumaan

Jyväskylän SM-viikolla tehtiin kaikkien aikojen kokonaisyleisöennätys ja järjestettiin ennätysmäärä lajikokeiluita. Kaiken kruunasi ensimmäistä kertaa järjestetty koko perheen Talvirieha.

SM-viikon ytimeen on aina kuulunut suomalaisen urheilun monimuotoisuuden esittely sekä SM-kisojen että lajikokeiluiden kautta. Viikonloppuna Jyväskylässä järjestetty SM-viikko tarjosi upean tilaisuuden tutustua uusiin urheilulajeihin. Lähes pääsymaksuton tapahtuma saikin liikuntapääkaupunkilaiset sankoin joukoin liikkeelle.

– Jyväskylässä tehtiin SM-viikon kokonaisyleisöennätys, kun saimme reilusti yli 10000 ihmistä liikkeelle. Isossa roolissa oli jääravit, joka keräsi Jyväsjärven jäälle lähes 6000 katsojaa. Myös Hipposhalli oli lauantaina ajoittain tupaten täynnä ja muillakin kilpailupaikoilla tuntui väkeä riittävän, iloitsi SM-viikon tuottaja Päivi Harri.

Kolmen päivän aikana suuri osa lajeista tarjosi yleisölle mahdollisuuden kokeilla lajeja myös ihan itse. Lajikokeilut olivatkin suuri menestys, ja liikkumisen kipinä syttyi varmasti sekä pienissä että isommissa liikkujissa. Eikä kokeilut lopu tapahtumaviikonloppuun, monet mukana olleet lajit ja seurat järjestävät avoimia lajikokeiluita ja treenejä myös myöhemminkin SM-viikon innoittamana.

Ensimmäistä kertaa SM-viikon yhteydessä järjestetty Talvirieha tarjosi talvista tekemistä ja liikunnan riemua ihan kaikille. Jyväsjärvellä Lutakon satamassa ravattavan jääravien SM-kisan ympärille rakentui koko perheen Talvirieha, jota järjestämässä on ilahduttavan monimuotoinen joukko.

– SM-viikko järjestetään aina yhteistyössä lajiliittojen ja kulloisenkin isäntäkaupungin liikuntatoimijoiden kanssa. Ensimmäistä kertaa SM-viikolla järjestettävän Talviriehan järjestelyissä tämä yhteistyö laajentui kaupungin kulttuuri- ja nuorisopuolelle, mistä olen erittäin iloinen. Yhteistyö eri tahojen kanssa sujui erinomaisesti, ja yhdessä saimme aikaan erittäin monipuolisen ja yleisölle kiinnostavan Talviriehan, iloitsee SM-viikon vastaava tuottaja Päivi Harri.

Talviriehassa nähtiinkin iloisia ilmeitä ja punaisia poskia, kun perheen pienimmät (ja vähän isommatkin) tutustuivat talvisiin lajeihin suksilla ja ilman, ratsastivat keppihevosilla, pelasivat pallopelejä, lumikeilasivat ja nauttivat rekiajelusta. Välillä otettiin vähän rauhallisemin ja tehtiin “Elämän kukka” -yhteisötaideteosta omatekemistä jäätiilistä. Yksi osallistujista kiteytti varmasti suurimman osan ajatukset hihkaistessaan: “Iskä, tämä on niin ihanaa etten haluaisi koskaan lopettaa!”

SM-viikko on mukana Suomen Olympiakomitean Toimintakykyinen Suomi -kampanjassa, jonka tavoitteena on lisätä liikettä ja pitää Suomi toimintakykyisenä.
SM-viikon lupaus Suomelle:
“SM-viikon perusajatus on esitellä suomalaisen urheilun monimuotoisuutta ja tuoda myös vähemmän tunnettuja lajeja suuren yleisön tietoisuuteen. Kahdeksan vuoden aikana SM-viikolla onkin ollut mukana peräti 85 eri lajia, joihin yleisö on voinut tutustua mm. kaikille avoimissa lajikokeiluissa. Me lupaamme jatkossakin tutustuttaa suomalaisia erilaisiin urheilulajeihin ja näin luoda jokaiselle mahdollisuuden löytää oman lajinsa ja liikkumisen muodon.”

Kuvat: Touho Häkkinen ja Sakari Kuokkanen

Aikamoinen perhe vääränmuotoisen pallon perässä

Ei tullut Carola Lindholmista cheerleaderiä, vaikka sinne isä ja äiti hänet ensimmäisen harrastuksensa pariin ohjasivatkin. Veri veti kouvolalaisen pikkutytön vanhempien jalanjäljissä kentän rajojen sisäpuolelle. Soikean muotoinen pallo piti saada käsiin ja heittämään sitä eteenpäin. Ja sama halu jatkaa pulppuamistaan Carolan sisällä edelleen, kaksi vuosikymmentä myöhemminkin. Nykyisin jenkkifutis on muuttunut toki lippupalloksi, flagiksi.

Mennään ajassa vielä cheerleadingiäkin kauemmas Carolan elämäntavaksi tulleen harrastuksen lähtökohtien suhteen. Kuntsilla, Kouvolan Kuntotalolla, järjestettiin 90-luvun alussa paikallisen terveydenhuolto-oppilaitoksen opiskelijoiden varainkeruuna disko ja järjestysmiehiksi hankittiin paikallisen jenkkifutisjoukkueen isoja poikia. Järjestäjien ”joukkueessa” pelasi Birgitta ja järkkäreiden ”puolella” Mika. Heidän perässään soikean pallon perässä on lajivalintansa tehnyt tytär-Carola, joka ilmestyi kuvioihin Lindholmin perheeseen muutamia vuosia vanhempien diskoillan ensitapaamisen jälkeen.

– Kyllä kyse on todellakin koko perheen harrastuksesta. Soikea pallo ollut perheen yhteinen asia aina, Kouvolassa edelleen lajin parissa valmentava ja vaikuttava Mika Lindholm kehaisee selkeästi ylpeänä.

Lippupallon perässä viime vuodet Ruotsin ja Itävallan liigoissakin pelannut Carola muistelee omaa lajivalintaansa aika perinteisenä tapahtumaketjuna.

– Kyllähän se lähti siitä, että molemmat vanhemmat pelasivat jenekkifutistaja itse sitten pääsin poikien mukaan pelaamaan varmaankin kahdeksan vuoden ikäisenä. Lippupallo tuli sitten mukaan myöhemmin ja 2013 ”flagi” alkoi syrjäyttää lajina ”jefun” minun harrastuksissa. Toki pelasin jefua pääsarjassa 2017 asti, ja ”one more year” -henkisesti 2022 vielä kerran, Carola kertaa.

Lippupallossa Carolaa viehätti, ja viehättää toki edelleenkin, lajin teknisyys sekä nopeus

– Pelinrakentajana tykkään heittää palloa ja tässä lajissa heittohyökkäys on vielä isommassa roolissa kuin jefussa. Oli siis helppoa siirtyä lajista toiseen.

Lippupallo lajina kuvaillaan yksinkertaisesti ”amerikkalaisen jalkapallon kevyeksi versioksi, jossa ei ole kovaa kontaktia, estämistä tai taklaamista”. Toki siinä on sitten paljon asioita tilalla, joita ei jenkkifutiksesta löydy. Etenkin heittopelin rooliin suuruus on yksi niistä.

Mika Lindholm kuuluu lippupallon pioneereihin maassamme ja toimii edelleen lajin parissa niin valmentajana, pelaajana kuin muutenkin lajin saarnamiehenä etenkin Kymenlaaksossa.

– Kun lopettelen 2000-luvun alussa jenkkifutiksen pelaamista, niin lippupallo alkoi samaan aikaan rantautua Suomeen. Toimin aika alusta asti lajissa hyvinkin aktiivisesti. Aluksi höntsäiltiin joitakin vuosia, mutta vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen vaihteessa se alkoi muuttua vakavammaksi. Siitä tässä nyt sitten on menty ja nykyisellään odottelen löytäväni muita ikämiehiäkin mukaan, jotta pääsisi itsekin pelaamaan muiden kuin nuorempien kanssa. Pää katsos toimii edelleen, mutta jalat ei ihan pysy mukana, Mika nauraa.

Tyttären tulo mukaan lajiin oli omanlainen kokemus isä-Mikallekin. Nyt isä uskaltaa jo paljasta, että Carolaa tuli suojeltua kyllä poikien keskellä.

– Alkuvuosina piti kyllä katsella mihin paikkaan häntä laittoi kentälle. Oli monen ikäistä ja kokoista poikaa silloin mukana. Hyvin tuo viihtyi ja kipinä näköjään jatkuu edelleen, ylpeä isä naurahtaa.

Carola muistelee, että hänelle täytyi jakea erikoislupaakin poikien kanssa pelaamiseen.

– Nautin kontakteista jefussa nuorempana, mutta nykyisiin taas ”flagin” taktisuus kiinnostaa. Kyllähän sitä on tullut kuultua vuosien aikana kysymyksiä lajien sopivuudesta tytöille ihan tarpeeksi. Sitä voi varmastikin olla ylpeä siitä, että on ollut yksi tienraivaaja tällä tavalla nykyisille tytöille lajien parissa.
Vaikka Carola nähtiinkin SM-viikolla Kouvolan Indiansien riveissä pelaamassa SM-tittelistä lippupallossa, ei häntä nähdä tulevana kesänä kentällä Lahdessa ja Pajulahdessa järjestettävissä lajin MM-kisoissa. Syy on mitä mainioin.

– Toimin kansainvälisen myynnin ja markkinoinnin tradenomiksi valmistuttuani nykyisin Palulahden urheiluopistossa tapahtumakoordinaattorina ja pääsen nyt järjestämään lajin historian suurimpia MM-kisoja. Se on mahtava mahdollisuus, Carola hehkuttaa.

Haaveita toki kentän rajojen sisälläkin riittää.

– Lippupallo on mukana Los Angelesin olympialaisissa 2028. Kyllähän iso unelma on edustaa Suomen olympialaisissa. Kuinka kaukainen tämä haave on, se on sitten toinen asia. Lyhyemmän aikajänteen haaveita on pelikausien metsästäminen vaikkapa sitten eri maista ja joukkueen kanssa kesällä Ruotsin mestaruussarjaan osallistuminen. Kyllähän kirkkaimmat mitalit on aina mielessä, Carola virnistää.

Carola haluaa myös muistuttaa omasta arvostuksestaan vanhempiensa lajin ja hänen harrastuksensa eteen tekemän työn puolesta.

– Kyllähän me olemme aikamoinen perhe vääränmuotoisen pallon perässä, Carola heittää ilmaan haastatteluhetken päätteeksi ja saa isänsä myös naurahtamaan hyväksyvästi.

Teksti ja kuvat: Toni Flink

Uinti on ollut osa Tourusen perheen kasvatusta

Ei varmasti ole kovastikaan värikynällä kirjoitettua totuutta, että Jyväskylän AaltoAlvari uimahalli on toiminut ”kolmantena” Tourusen perheen viiden lapsen kasvattajana.  Äiti Eeva Tourunen ”joutui” uintikärpäsen puraisemaksi jo omassa lapsuudessa ja sitä samaa hyvää tartuntaa on havaittavissa laajasti myös seuraavassa polvessa.

– Kyllähän me on tehty valinta, että näin me elämme tietyn ajanjakson elämässämme. Sanoisin, että uinti ja seuratoiminta on suojellut meidän lasten kasvamista ainakin jollain tavoin. Kaveriporukkaa on kertynyt kaikille täältä yhteisen tekemisen kautta. Näen jo myös vanhempien lastemme kautta sen ohjanneen valintoja murrosiässä oikeaan suuntaa, mietiskelee hymyssä suin Jyväskylän SM-viikon uintikilpailujen aamu- ja iltakisojen välissä Eeva Tourunen, 43.

Tällä kertaa tutussa paikassa viikonloppu kuluu ratatuomarin toimessa.

Itse ”kohtalaisena seuratason kilpailijana” lukioikäiseksi harrastuksenaan uinut Eeva kouluttautui jo tuolloin itse uimisen ohessa valmentajaksi. Muutamien vuosien tauon jälkeen omien lasten kautta harrastuksen kipinä syttyi uudelleen uimakoulujen kautta roihahdellen siitä melkoiseksi koko perheen yhteiseksi liekiksi.

Laukaassa, noin 25 kilometriä päässä Alvar Aallon suunnittelemasta Jyväskylän uimahallista, asuvaan Tourusen perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi viisi 12-20 -vuotiasta seuraavan polven edustajaa. Lapsista nuorimmaista lukuun ottamatta kaikki ovat harrastaneet nykyisessä Jyväskylän Aallossa uintilajeja: kilpa- tai taitouintia.

Tie kodin ja uimahallin välissä on tullut tutuksi siis vuosien aikana.

– Kyllähän sitä on kolmeakin edestakaista lenkkiä päivässä tehty, Eeva naurahtaa.

Lapsista kolme on ehtinyt jo toimia myös äitinsä vanavedessä uimakoulun ohjaajina ja kaksi heistä valmentaakin jo seurassa. Tämäkin lämmittää selkeästi isosti äidin sydäntä. Vanhimmalle lapsista liikunta on suuntautumassa myös opiskelun kohteeksi.

– Onhan tässä saanut seurata lasten harrastamista omalta osaltani aitiopaikalta ja olla samalla tekemisissä lajin ja ihmisten kanssa, joista todella pidän. Täältä on mielestäni saatu hyvää mallia monella tapaa myös lapsillemme, sekä hyviä ystäviä kaikille, Eeva hymyilee.

Eeva toimii lastensa äidin ja kuljettajan roolin lisäksi Jyväskylän Aallossa mm. johtokunnan jäsenenä, vetää kisaryhmää sekä tuomaroi. Tämä oman työn ja opiskelujensa ohessa.

– Monesti lasten treenatessa käyn itse uimassa ja saunassa sekä sen jälkeen availen tässä koneen opiskelujen suhteen, Eeva kertoo hallin tutussa kahvion pöydässä.

Uimahalli on selkeästikin Eevalle sekä myös muille Tourusen perheessä ns. toinen koti.

– Totuuden nimissä kyllä meistä joku täällä taitaa olla joka päivä!

Entä sitten jonain päivänä, kun uinnin lisäksi soittamista harrastavat lapset kasvavat kaikki ikään, ettei vanhempia enää ”tarvita” uintiharrastuksen tukemisessa.

– Kai sitä pitää ruveta sitten itse taas uimaan kilpaa! Ei vaan, eiköhän näitä juttuja jatketa silti täällä altaan reunalla. En millään usko, että kokonaan täältä pois jäisi. Saan täältä todella paljon energiaa: omien lapsien, mutta myös totta kai muidenkin lasten kautta. Täältä saa liikunnan ilon välittämää fiilistä, Eeva kuvailee.

Teksti: Toni Flink, kuva: Sakari Kuokkanen



Judon ote ei päästä irti Jaakosta                     

Minkä lajin suuntaan tahansa Jyväskylän SM-viikon aikana katseensa käänsi, löytyi sieltä intohimoisia omaan lajiinsa rakkaudella hikeä, kyyneleitä ja usein vertakin vuodattaneita ihmisiä. Ihan sieltä vähäisemmästä päästä kaikkea tätä ei ole tehnyt omaa lajiaan judoa aitiopaikoilta jo kuuden eri vuosikymmenen aikana katsellut Jaakko Saari: olympiakävijä, päävalmentaja ja kuuden eri päävalmentajan ”oikea käsi”.

Kaikki 66-vuotiaan ex-lentoupseerin näkemykset eivät todellakaan kaikessa silittele tätä päivää, mutta se on helppo ymmärtää miehen taipaleen pituutta ja värikkyyttä kuunnellessa. Maailma on muuttunut judon ympärillä valtavasti ja judo sinänsä ei niitä muutoksia olisi kaivannut kovastikaan. Intohimo omaan lajiin saattaa useinkin sisältää hyväksyntää ajan muutoksiin aika nihkeästi.

Se on kuitenkin varma, että Jaakko Saaren sydämeen on ikuisesti ”tatuoitu” judo.

Naapurin pojan innostamana judon Tikkakoskella teininä löytänyt Saari sai ensimmäisen vahvan sykäyksensä lajiin Kotkan Judoseuran Henrik Budichin pitämältä alkeiskurssilta 1972. Ensimmäistä vyötä kurssin päätteeksi seurasi kohta laijn perässä siirtyminen Jyväskylään isompaan porukkaan ja 1974 nuorimies löysikin itsensä nuorten maajoukkueesta ja heti perään tuli ensimmäinen miesten SM-mitalikin.

– Kyllähän Jyväskylän porukalla oli iso merkitys urallani alkuaikana. Meillä oli todella hyvä porukka, jossa oli hyvä olla monella tapaa. Meistä kolme lähti sieltä sitten Santahaminaan urheilujoukkoihin ja kaikki voittivat Suomen mestaruuden, Saari kertoo ryhmän tärkeydestä alkuajoiltaan lajissa.

Aktiiviura vei Saaren moniin arvokisoihin, jopa olympialaisiin. Moskovassa 1980 epäonnea riitti kuitenkin, kun hänet ilmoitettiin väärään sarjaan ja lopulta kisaaminen jäi avoimeen luokkaan osallistumiseen. Sotilaiden MM-kisoista tippui mitaleita mukaan, samoin sen ajan ns. maailmancupista.

Juuri ennen Los Angelesin 1984 terveys iski stopin olympiahaaveille ja ura päättyi Jaakon mukaan ”yksikätisenä” seuraavana vuonna sotilaiden MM-kisoihin.

Judo ei kuitenkaan todellakaan päästänyt otettaan irti Jaakosta. Seuraavien reilun kolmen vuosikymmenen ajan Saari ehti toimia pari vuotta päävalmentajana 2010-luvulla, mutta peräti kuuden eri päävalmentajan ns. oikeana kätenä, liittovalmentajana puolustusvoimien työnsä ohessa.

– Mietin uran päätyttyä, että ehkä elämä muuttuu vähemmän, kun pysyn lajissa mukana. Toki pienestä kai se oli kiinni, kun olin kuitenkin mennyt maajoukkueleirille joukkuekavereita hyvästelemään alun perin, Jaakko naurahtaa elämän polun yllätyksellisyydestä ja jyrkistäkin mutkista.

Valmentajavuosien aikana Saari on nähnyt valtavasti judoa kansallisesta, mutta myös kansainvälisestä näkökulmasta. Vaikka laji on loistava myös kuntoilumuotona, Saaren sydän sykki kilpailemiselle.

– Olen aina tykännyt siitä, että vastaan omista teoistani. Jos asiat eivät toimi, syyllistä voi katsoa peilistä. Kun taas toimii, voin olla tyytyväinen itseeni. Judo on pohjimmiltaan hyvin yksinkertainen laji, jossa on rajattomat mahdollisuudet kehittää taitojaan. Vähän rajuakin se on. Laji on aina sopinut minulle ja viehättänyt minua, niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Lajietiketti on tärkeä: sinulla on otellessa vastuu myös vastustajastasi. Kilpaileminen on kamppailulajien liima, siitä en anna periksi, Saari toteaa jämptiin tapaansa.

– Minne tahansa maailmassa on judon kanssa mennyt, niin on aina ollut tervetullut. Lajiväki puhuu ”samaa kieltä” kaikkialla. Salien ovet ovat olleet auki ja kunnioitus toista kohtaan on aina olemassa.

Nykyisin Saari vetää treenejä Jyväskylässä Jigotaissa junnullle pari kertaa viikossa.

– Liikaakin varmasti yritän tuputtaa asioita heille, pitäisi itse olla enemmän halua oppia. Haluaisin, että kilpailtaisiin. Se kehittää kuitenkin henkistä puolta mielestäni parhaiten. Itse opin aikoinani voittaessa aina jotain ja hävitessä paljon enemmän, Saari vähän haikeanakin toteaa.

Vaikka moni asia on Jaakko Saaren selkeästi erittäin rakkaassa lajissa muuttunut kokeneen tekijän mielestä liikaa, judon ote ei miehestä irti päästä. Se kertonee tarvittavan.

Judo on kuulunut alusta alkaen SM-viikon lajeihin. Jyväskylässä kisattiin avoimen luokan Suomen mestaruuksista.

Teksti: Toni Flink, kuva: Tomi Hänninen